Neurostoliiton nousu

4:19
7.67   933 kuuntelua

Kappaleen sanat

on helmikuinen keskiyö
kun taivas kirkastuu
valonväläys ja jyrinää
tämä ei ole aamunkoi
saatanan ropeli lähtee pyörimään
se pyörii pyörimistään
se rautaisena pilkkoo pääsi
teknologian riemuvoitossa täällä kylvetään

kuolon tuuli lyijynraskas
idästä puhaltaa
se siemenensä maahan laskee
ja taivaan kirkastaa

tämä on alku uuden ajan
sivilisaatio murenee kuin hiekkalinna
sienipilviä nousee kuin sieniä sateella
vaikka sade on kaikonnut
jos tahdot rauhaa
valmistaudu sotaan
et voi sitä väistää
sotaa tulet saamaan

kuolon tuuli lyijynraskas
idästä puhaltaa
se siemenensä maahan laskee
ja taivaan kirkastaa
historia lyijynraskas
katoaa propagandaan
kun liitto kerran kuollut
nousee haudastaan

Kommentit

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

conjoiner 14.03.2010
Kiitoksia :) Tuo Deathstars-maininta on muuten tosi jännä. Biisi nimittäin sai alkunsa sanoituksesta, jonka kehitin nähtyäni unta ydinasehyökkäyksestä. Tän unen taas näin oltuani edellisenä yönä Deathstarsin keikalla. :D Suoria vaikutteita sieltä suunnasta en kyl ainakaan tiedostanut ottaneeni, mut ehkä niitä on alitajunnasta mukaan valunut. :)

"Tätä ei tarvitse sillattis otsa kurtussa kuunnella" Mjoo, eiköhän otsakurttuilua ole Neurokorroosiolta kuultu jo ihan tarpeeks, koko genre ehkä toimii parhaiten just pieni pilke silmäkulmassa.

Mahtavaa, jos toi soittimien yhteistyö toimii paremmin kuin aikasemmin. On noita rumpuja tullu vähän enemmän paukuteltua lähiaikoina, joten ehkä siitä johtuen on sit osannu niitä sävellelläkin vähän paremmin. Tosta voksuhommasta sanottiin jo ennen biisin julkastamista että sais olla kovempaa, mutta enhän mä kovapäisenä uskonut. Nojoo, miksaus on kyl sellasta hommaa jota vihaan yli kaiken, sitä tulee helposti kulutettuu yks ilta kun vääntelee sitä gaininuppia edestakas.

Kiitoksia kattavasta palautteesta :)
0   +1 +2
 
Ville Kotiranta 14.03.2010
Heps! Neurokorroosio on taas uudistunut ja kyllä tykkään. Introsta tulee mieleen Deathstars ja sanoituksenkin puolesta tuli jännästi mieleen DS:n materiaali, vaikka toisaalta kyllä tämä on paljon omaperäisempi ja miellyttävämpää kuunneltavaa kuin kyseisen bändin joku viimeisin levy noin muuten.

Tätä ei tarvitse sillattis otsa kurtussa kuunnella, vaikka todella rankkaa ja muhevaa asennetta kappale huokuukin. Kitara ja rummut tekevät yhteistyötä paremmin kuin koskaan aikaisemmin Neurokorroosiolla. Tämä on erityisesti huomattavissa heti ekan kertsin jälkeen. Siitä seuraava 1:23 kohdilla lähtevä kitarariffi on myöskin pirun äijä.

Vähän huonosti nyt keksin mitään järkevää kritiikkiä tähän. Vokaalit itse laittaisin ihan pikkuisen kovemmalle. Ihan hyvin ne tossa nytkin on, mutta jotenkin mun korvaan jää se fiilis, että ne vois vähän kovempaa tuolta tulla, kun ne tommosta huutoa kummiskin on. :)

Mutta kun tässä on toi miksaus ja yleisestikin noi saundit tosi kohdallaan niin ei niistäkään keksi mitään. Kitarat runkuttaa tosi hienosti ja asenteella. Sen kyllä huomaa, että niitä on varmasti säädetty ja väkerretty pitkääään ja hartaasti.

Eipä tästä muuta. Samaa rataa suosittelen jatkamaan. Tätä kuuntelee ihan mielellään.
+3   +1 +2