Teen Diaries

Lesbian Pain | 08.09.2009 | --
2:38

Rakkauden tuska, sellaisena kuin se on.

Sanat: Laura, 3.7.2003

8.75   814 kuuntelua
Linkki: http://www.mikseri.net/playsong.php?id=393176
Vastaanottajat
käyttäjätunnus tai sähköposti, erottele useammat rivinvaihdolla
Viesti
valinnainen
Nimesi
  tai Peruuta

Kommentit

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

9
Stocco 10.12.2009
Oon kuunnellu kolmevuorokautta non-stoppina hard trancee ja nysse loppus. Tää on kyl niin loistavaa vastapainoa sille. Mennään täydelliseen rauhallisuuteen. Mua alkaa unettaa. haluan halin. Haluan nukkua. En voi. Tulen innostumaan tylsyydestä ja laittamaan taas hard trancet soimaan ja 160 bpm ryske nostaa pulssini taas liian korkealle.

Onneksi saan hetken rauhan. On kuunneltava tämä muutamaan kertaan koska on aivan liian lyhyt. En enää ymmärrä tälläistä. Olen juonut aivoni. Tämä oli taidetta kun olin lapsi. Haluan tätä. Nyt. Olen mies. Kuka tuo nainen on? Mitä nämä äänet ovat. Olenko jo seonnut. Miksi äänimaisema ei ole täyteen ahdettu. Korvani putsaantuvat siitä moskasta, jota olen sinne tunkenut viime aikoina.

En arvioi tätä biisiä. Elän tätä kappaletta ja kerron mitä koen. Vittu. Ei tätä jaksa kukaan lukea. Mutta kun muillakin on tähän uskomatoman pitkät kommentit. Olen ollut kommentoimatta jo reilun vuoden ainakin muistaakseni. En enää osaa.

Kappaleessa ei ole rakennetta. Teknosetä ei sa otetta. Hc-mies uppoaa sohvalle koska sänky on liian kaukana. Näen eroottisen unen. Olet siinä. Rakastelemme. Ei! Minä en näe sitä. Se on tämän kappaleen sanoma. Nyt ymmärrän mitä tämä teos koittaa minulle kertoa. Kyse ei ole mistään kielestä. Signaalit saavat sydämeni tuntemaan asioita eritavalla kuin vuosiin. Elän. En jaksa enää kuolla. Minulla on nälkä.

Kaunis, realistinen soitin lipoo minua todellisuuteen. Jonkun sormet näppäilevät sitä. Samat sormetko, jotka kulkivat pitkin nännipihaani. Hipoivat nännejäni. Puristivat pakaroitani. Tuhmaa. Miksi korkea ujellus saa minut tuntemaan voimakkaan basson vatsassani. Siiirryn seuraavaan kappaleeseen.

Kivuttomuutta. Heteroilua. Tämä oli aivan saakelin mahtavaa.
0   +1 +2
 
9
Epoche 21.11.2009
Lausuminen oli aika pornoa, muut äänet taidetta. Oikeastaan ainut mistä en pitänyt oli lausumisen efektoimista - kuuntelin kuulokkeilla jolloin hyppäsi pahasti pannaukset ympäriinsä. Pystyn kuulemaan miten tähän sopisi syvälle menevä laskeva bassolinja, se rutisuttaisi sydänläppiä samalla kun verbaalisesti hivellään korvaluita. Keskelle voisi jättää tyhjyyttä joka kuvastaisi suurta turskaa, korventaen näin ala ja ylempää tasoa. Muistelisin että soitat viulua, olisin kaivannut vaikka loppuhuipennukseksi jousen narinaa kielillä..
+3   +1 +2
 
8
jpk 10.11.2009
Näin se menee;)
0   +1 +2
 
Kalaforn 09.11.2009
Puhetta, jotain epämääräistä soitantaa ja jänniä efektejä... ihan mielenkiintoinen idea, mutta toteutus onkin sitten toinen juttu. Tausta on omaan makuuni liian tyhjä ja minimalistinen, eikä tue juuri ollenkaan puhetta, joka on selvästikin pääosassa. Bassoa ja rumpuja kehiin nii tämä voisi kuulostaa enemmän joltain, esim. biisiltä. Puhe sentään toimii, eikä lausumisessakaan mitään vikaa ole. Kuuntelukerroista se on kiinni! Harvoin kyllä kuuntelen mitään näin kokeellista, mutta ihan mielenkiinnolla kuuntelin läpi, vaikka melko lyhyt biisi olikin... en mie tiedä. Ihan kiva.
0   +1 +2
 
Disintegr8 26.10.2009
Puhuttua sanaa ja yhdistelmältään hieman epäkonventionaalisia soittimia, yllättävän toimiva yhdistelmä. En kiistä etteikö haikeaa tunnelmaa löytyisi, mutta en ole ihan varma kuinka hyvin sellainen todellisen emotionaalinen tuska tästä välittyy, en ole tietysti tältä osin kovin hyvä tuomari tunteellisesti aika puutuneena ihmisenä. Kaikkiaan aika rauhoittava ja kiireetön kappale, joskin hieman lyhyt. Aiheen käsittelemiseen on tietysti jokaisella varmasti omanpituinen mittansa, enkä liiemmin siihen puutu. Artikuloinnissa ei ole vikaa, joskin olen sv: n kanssa tuon aksentin osilta samaa mieltä. Kuitenkin ihan positiivinen yllätys ihmiselle joka on tottunut spoken wordiin hieman musertavimmissa äänimaisemissa.
+1   +1 +2
 
Nyhde 24.10.2009
Näppäimistö, viulu ja -- nokkahuiluko se siellä ulisee? Ei aivan kaikkein perinteikkäin soitinyhdistelmä millekään musiikin tyylisuunnalle, vaan yhdistelmäpä toimii. Jälleen kerran on saatu melko paljon aikaan hyvinkin vähäisillä elementeillä.

Näiden elementtien hiljainen ja pieni ulosanti yhdistettynä suhteellisen hitaaseen tempoon luo kappaleelle erittäin rauhallisen tunnelman, jota kuitenkin varjostaa jatkuva kireys - eräänlainen kaikkea painostava tila, jota on melko vaikea määritellä sen tarkemmin. Parhaimmillaan kappale on kuitenkin niin tunnelmansa kuin yleisen toimivuutensakin puolesta silloin, kun viulun näppäily soi kaikessa rauhassa vain kaikurapinan ja näppäimistön näpyttelyn säestäessä sitä. Ahdistavaa tai ei, pidän kuulemastani.

Jos kappale olisi instrumentaalisovitus, joka koostuisi vain näistä tekijöistä, olisi tämä mitä mainiointa soitettavaa yön pikkutunneilla. Erittäin tunnelmallinen, ahdistunut ja kaikessa vähäisyydessään kiehtova. Vaan kun asian laita ei valitettavasti ole näin.

Olen kuunnellut tätä kappaletta kuluneen viikon aikana silloin tällöin hieman suuremmissa ja välillä hieman pienemmissä erissä ja täytyy sanoa, että nuo puheosuudet yksinkertaisesti pilaavat suuren osan kappaleesta, etenkin sen herkästä tunnelmasta. Mikä niissä sitten on niin pahasti pielessä?

Yrittäessäni eritellä vastausta tuohon kysymykseen, päädyin lopulta siihen, että käytetty lausuntatyyli ei yksinkertaisesti tee kappaleelle läheskään tarpeeksi oikeutta. Kappale saattaisi hyvinkin selvitä jopa käytetystä tekstistä, joka tietynlaisesta korniudestaan huolimatta onnistuu sanomaan jotain pientä öisistä, epätoivoisista hetkistä. Myös englannin hivenen ontuvan ääntämisen antaisin vaivatta anteeksi, sillä itsessään se ei ole mitenkään maailman merkittävimpiä syntejä.

Vaan kun lausunta on näin pakotetun oloista, tekstin laadulla tai muillakaan muuttujilla ei ole paljoakaan väliä. Tuntuu kuin lausuja ei itsekään uskoisi sanomaansa, mikä korostuu mielestäni huomionarvoisesti etenkin kohdissa "Can't believe I'm standing here" ja "You just told me to get over you". Ensimmäisessä kuulostaa pahasti siltä, kuin lausuja jauhaisi purukumia. Jälkimmäisessä puolestaan siltä, että tekstiä luetaan ääneen muistiinpanoista.

Nämä seikat eivät ole hyvästä, sillä ne vähentävät kappaleen kuuntelemisen kokemuksesta palasen kerronnan uskottavuuden kustannuksella. Ja kun kerronnan uskottavuus kärsii, ei luetulla tekstillä ole enää juurikaan väliä. Tässä yhteydessä kirjoituksen jo valmiiksi tematiikaltaan kliseinen ja sitä kautta hieman luotaantyöntävä ilmaisu ei auta lainkaan, koska todella vaikuttavallakin tekstillä olisi näin lausuttuna vaikeuksia pysyä kasassa.

Vaan lausuntaa voi kehittää. Jos kyse todellakin oli tekstistä luetusta lausunnasta, olisi ensimmäinen askel parempiin kappaleisiin luonnollisesti omien kappaleidensa opetteleminen ulkoa. Eikä kaikkea tietenkään ole pakko saada välittömästi purkkiin. Koska käytössäsi on sentään jonkinlainen mikrofoni, ei studioajasta maksamisen tai minkään muunkaan tällaisen ulkoisen seikan pitäisi pahemmin vaikuttaa kappaleen työstämiseen käyttämääsi aikaan. Ensimmäisen nauhoittelupäivän aikana ei tullutkaan tyydyttävää tulosta? Ei se mitään; sitten vain nauhoittaa uudelleen jonain toisena päivänä.

Luonnollisestihan kaikki riippuu viime kädessä siitä, kuinka paljon vaivaa on valmis näkemään kappaleidensa eteen, koska harrastelijamuusikoitahan tässä lopulta ollaan, mutta uskoisin ettei näistä neuvoista ole ainakaan suurta haittaa kehittymisen kannalta.

Näin lopuksi haluan vielä painottaa, että tunnelmaa tässä kappaleessa kaikesta huolimatta piisaa. Se vain pääsisi aivan varmasti nousemaan paremmin esiin, jos myös kappaleen sanoituksen lausuntaan liittyvät tekijät olisivat paremmalla mallilla. Ja jos jotain, oli tässä kappaleessa myös erittäin huomattavia määriä pureskeltavaa.
+4   +1 +2
 
Kallemania 22.10.2009
Aloitetaan kommentti perinteisesti toteamalla, että en kuuntele tällaista juuri jne.

Tässä on varmaankin tärkeintä sanoitus, pitää kuunnella useammin että saan sanat kuultua. Englantia lausutaan suomalaisittain, makuasia mitä siittä tykkää, minua ei haittaa. Sanoitus ilmeisesti käsittelee perinteistä teiniangsti aihetta, rakkauden tuskaa. Onhan se ikävä juttu, jossain määrin itsellekin tuttu, itku ei auta markkinoilla eikä tässäkään asiassa. Joskus 3 vuotta sitten tää ois voinu kolahtaa paljon kovemmin.

Taustassa on jossain määrin tunnelmaa, osittain se käy hermoille, ainakin tuo korkea puhaltava ääni. Tausta vois olla paljon täydempi mun mielestä, jotain bassoa ainaki sekaan, padiakin mahollisesti. En oikein mieltäisi tähän taustaan kuitenkaan äkkiseltään tuollaista tekstiä.

Eipä tästä muuta tällä kertaa.
+1   +1 +2
 
Mr Fobias 20.10.2009
Mielenkiintoista ja tätäkö se rakkauden teinituska on!

Onneks en joutunut koskaan kokemaan ja todennäköisesti en joudukkaan. Ellei sitten puhuta itserakkaudesta ja henkisestä puolestani, joka on jäänyt ilmeisesti jonnekkin teini-iän kieppeille.

Toisaalta tuli runosta sellainen hyvä olo, mutta toisaalta ahisti todella paljon. Nuo taustat luovat todella hienon tunnelman ahistuksen haikeuteen ja lausunta oli erittäin hyvin tauotettu. Teos meni kokoajan eteenpäin ja pyörii hyvin ympäri. Ensiksi en huomannut, että koko biisi oli jo alkanut uudestaan, mutta yhtäkkiä sitten heräsin unelmoimasta.

Tuo korkea looppimainen ääni on todella siisti, muistuttaa orastavasta otsanpakotuksesta. Muutenkin äänimaisema kaikessa yksinkertaisuudessa on rikasta ja tarpeeksi koukuttavaa. "Sammakkokurnutuskin" on mielenkiintoinen, kun pomppii tuolla taustalla, ihan kuin nauraisi jostain omantunnon syövereistä.

Hieno esitys tämä!
+1   +1 +2
 
Haava 13.09.2009
Tuo kitinä ääni on ihan saatanan hyvä. Voisin varmaan kuunne sitä luupia pelkästään uudstaan ja uudestaan- Jotenkin vie kaiken huomion ja jättää alleen tuon kaiken pölinän. Koneen naputus luo rauhaa. Sitten valitettavasti se ininä muuttuu pizzicatoksi joka sekin on aika rauhoittava tuon naputuksen tavoin. Kunnes taas se kitinä alkaa ja kädet pusrituvat nyrkkiin.

Biisissä oli hyvä kaikki äänet ja tuo angtausrunokin jotenkin sopi tähän hyvin. Valitettevasti se lausunta oli siinä jotenkin Hmm.. "epäaito" tai jotain. Silleen liian hyvin lausuttu ja vähän näytelty ehkä. Jotenkin se ei toiminut. Äänille sen antoi silti kivan rungon.

Biisin rakenne oli kiva kun se ininä alkoi taas ja maailma räjähti kuin lottokuponki jossa on kolme oikein ja läsinumerot.
+2   +1 +2
 
Twight 08.09.2009
olisin kaivannut vieläkin vähän täytettä tähän - ehkä perkussioita tai jokin muu tausta. sen tarkemmin en tiedä mitä.. näppäily on aivan hemmetin hienon kuuloista. lopussa se olisi saanut jatkua pitempäänkin, minkä jälkeen alussa esiintyvä vinkuääni olisi viimeistellyt koko paketin. tässä biisissä on paljon hyviä aineksia.
+2   +1 +2
 

Sivut: 1 2