Jules Varjola: Unimaski


Taivaan kannen yllä se liikkuu
soutaa virtaa soljuvaa
antaa katsein itsestään valtaa
vaikken ole yhtään mitään

Sano pois
sanat suustasi saastaiset
Mene pois
että seuraava tulla vois

Lahjoina tunnit taittuvat alleni
joiden määrästä muistoja vain
aikani kun on ankkurit laskea
syvimpään kohtaan meren mustan

Sano pois....

Ei ole varmaa, mitään muuta ainakaan.