Ruusujen yö

Kuttaperkkataivas | 22.04.2011 | Minimalism
3:06

Selkänikamat irtoavat yksi kerrallaan toisistaan
ne laulavat luille ruusuista
joille home piirtää kelmeän vihertävät posket.

Sijoitus viikolla 16/2011: 37.

10.00   1009 kuuntelua

Kappaleen sanat

- Ruusujen yö -

Kerroksia, erilaisia kerroksia

Ylin kerros on mustan kiteistä suolaa
se vetää jalkojani kohti homeelta haisevaa kaivoa

Lemu pyörii raskaana löyhkänä
laskostaen itsensä
jokaisessa poimussa on piilossa mykkä huuto

Selkänikamat irtoavat yksi kerrallaan toisistaan
ne laulavat luille ruusuista
joille home piirtää kelmeän vihertävät posket

Kaivon imu voimistuu
pyöriöinen lukee veren vaatimusta
kulkee hetken miljoonasosan läpi viipyen tunteja

Liike muuttuu pysähtyneisyydeksi
vajoaa yhtä alas kuin ihminenkin

Hakkaa, sykkii, tykyttää
valuu, tipahtaa, putoaa
tapahtunut etsii sitä hetkeä, jolloin se murtui

Ei ole raivoa, itkua, naurua, pelkoa, hymyä
tyhjässä kelluminen kuluttaa olematonta aikaa
antaa mahdollisuuden viipyä

Värilliset vuodet, jokaisessa repivä terä
laitan kädet yhteen
en rukoile

Ei ole enää mitään mitä pyytää

Kommentit

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Black Dog 21.05.2011
Nyt runo nousee esiin hienosti. Ehkä ääntä voisi jopa enemmän nostaa pinnalle ja taustan värittävien äänien tehtävä olisi siten paremmin korostaa itse tekstiä. Todella vahvaa tekstiä. Hyvä!
+2   +1 +2
 
J. Hifish 06.05.2011
Tosi syvälle mielen likakaivoon tämä teos kuljettaa. Tuohon epäsovinnaiseen kitaran käyttöönkin tottuu teoksen edetessä. Synkkyys jäi päälimmäiseksi tunteeksi.
+2   +1 +2
 
BullHill mja 25.04.2011
hmmm.. toi mieleen siirtymisen ajasta ikuisuuteen... kaikki tehty ja tekemättä jääneet jäävät taakse, elämältä saatu mitä sillä on ollut annettavana, ei enää lisää pyydettävänä, vain vajoaminen kellumaan ajattomuuteen....
+2   +1 +2