Kalevanpoika

Cykranosh | 06.05.2005 | Folk Metal
5:51

Syntymässä minä jo sain nimekseni Kaleva
Sillä esi-isäni jo kauan sitten muinaisuudessa
Taistelivat jättiläisten suurella hengellä
Voimalla ikimetsiemme ja rantojemme ainiaan

Unelmista on tämä maa, unelmista ja raudasta
Ja vaikka synkkä henkemme meidät maahan lyö
Emme koskaan luovuta, emme periksi anna
Ja sateen jälkeen aurinko aina pilkahtaa

Sillä minä olen Kalevanpoika, jättiläisten sukua
Kun minä itken, itken verellä esi-isien
Kun minä vihaan, taivaatkin saavat tuta
Ja minä kun nauran, nauran iloa ja elämää

7.00   1209 kuuntelua

Kommentit

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

8
Modnar 03.01.2006
Mustalla metallilla maalattua vähäeleistä folkkia. Sellainen ei voi olla muuta kuin vähintäänkin mielenkiintoista. Tunnelma toimii, vokaaleissa on jotain viehättävää mutta samalla jokin niissä pistää korviin. Tasainen ja eleetön eespäin takominen toimii tässä tapauksessa kuitenkin erittäin hyvin.
0   +1 +2
 
Cykranosh 06.08.2005
Riippuu siitä millaista folk metalia on kuullut, ja mistä tykkää. Ei aina tarvitse olla peruspilipalihumppaa kun tekee folk metallia. :)
0   +1 +2